Historia

TUL:n Kymenlaakson piiri ry perustettiin 23.2.1919 eli vajaa kuukausi TUL:n perustamisen jälkeen.

Vuoteen 1948 piiri tunnettiin nimellä 'Kyminlaakson piirikunta'.

Liiton perustamisen jälkeen kokoontui helmikuun 23. päivänä 1919 Kotkassa Kansan Työn toimistohuoneistossa Kymenlaakson työläisseurojen edustajat oman piirin perustavaan kokoukseen. Monelle oli hyvin työlästä saada matkustuslupa Kotkaan, voidakseen osallistua kokoukseen. Sinne tultiin kuitenkin, luvalla ja luvatta, vieläpä itse hommatuilla tilapäisluvilla. Oltiin välillä pidätettyinä, toiset poliisikamarillakin, mutta sittenkin oltiin paikalla oman piirin perustavassa kokouksessa. Pieni oli kokoontuneiden joukko, mutta kahden virkapukuisen poliisin koko ajan tarkatessa kokouksen kulkua perustettiin virallisesti TUL:n Kyminlaakson piirikunta ja ensimmäiseksi piiritoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Toivo Suvikas Kymin Veikoista, varapuheenjohtajaksi F. Mantere Riennosta, sihteeriksi E. Heimola Riennosta, rahastonhoitajaksi U. Öhman Tiutisen Pyrinnöstä ja jäseniksi O. Lindberg Pontevasta, M. Salokannel Riennosta, A. Ukkola Veljistä sekä varajäseniksi E. Stenholm Kouvolan Pojista ja T. Mettälä Popinniemen Tovereista.

Perustavassa kokouksessa oli mukana 8 seuraa, mutta vuoden 1919 lopussa seuroja oli jo 15 ja jäseniä 960. Jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja vuonna 1933 seuroja oli 24 ja jäseniä 2405.

Silloinen urheilutoiminta kulki pääosaltaan joukkuekilpailujen merkeissä, siksipä tulevaa toimintaa suunniteltaessa soviteltiin kaikkiin piirin arvokilpailuihin myöskin joukkuekilpailut ja päätettiin hankkia niihin kiertopalkinnot. Se oli rohkea päätös ja nyt valitulle piiritoimikunnalle paljon työtä antava sillä lukuunottamatta v. 1917 Pontevan lahjoittamaa hiihtopalkintoa ei piirillä ollut mitään omaisuutta. Usko tulevaisuuteen ja koko työväenluokan yksimieliseen kannatukseen oli vankka. Ensimmäisen toimintavuoden lopussa oli piirille hankittu 16 eri kiertopalkintoa, eikä tilinpäätöstä tehtäessä oltu 'velkaisen talon poikia'.

Sen ajan työläisurheiluseurathan olivat enimmäkseen kaikki työväenyhdistysten alaosastoja, joiden säännöissä jo määrättiin jäsenvelvollisuudeksi kuulua myöskin työväenyhdistykseen. Se oli järjestäytynyttä joukkoa ja sellaisen joukon on aina helppo yhteistoimin saada asiansa onnelliseen päätökseen.